Mihin erityisalojen hankintalakia tarvitaan?

Miksi erityisaloilla kuten vesi- ja energiahuollon aloilla toimiville yrityksille tarvitaan oma hankintalakinsa? Käymme tässä artikkelissa läpi niitä syitä, minkä vuoksi EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöissä edellytetään julkista  hankintojen kilpailutusprosessia myös tietyille toimialoille, vaikka yritykset olisivat täysin yksityisesti omistettuja ja rahoitettuja.

Erityisaloilla, eli tarkemmin sanottuna vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla, toimivat yritykset ovat myös usein luonnollisia monopoleja. Se tarkoittaa kilpailutilannetta, jossa useamman samaa toimintoa palvelevan infran, kuten useamman sähkö-, vesijohto- tai tieverkon rakentamista rinnakkain ei voida pitää järkevänä tai taloudellisesti perusteltuna.

Tällöin oikeus infraverkon ylläpitoon tietyllä alueella myönnetään yhdelle toimijalle, joka saa toimilupansa myötä alueellisesti monopoliaseman. Samalla ne saavuttavat siinä mielessä poikkeuksellisen kilpailuaseman, koska yritysten välinen kilpailu puuttuu markkinoilta kokonaan tai osittain. Jotta vaikkapa verkkoyhtiö tai vesilaitos suhtautuisi helpohkosta kilpailutilanteesta huolimatta edelleen tiukasti omaan kulurakenteeseensa, sen hankinnat on perusteltua alistaa julkiseen tarjouskilpailuun. Voidaan tällöin toivoa, että hankintalain kilpailuttamisvelvoitteella synnytettävä asetelma tuottaa edullisempia hankintoja ja vähentää painetta nostaa kohtuuttomasti loppuasiakkaiden hintoja.

Erityisalojen kilpailutusvelvoitetta voidaan perustella myös sillä, että kyseisiä toimialoja voidaan pitää yhteiskunnallisti poikkeuksellisen merkityksellisinä. Yritykset ylläpitävät usein kriittistä, huoltovarmuuden kannalta merkittävää infrastruktuuria. Sen laadukas ylläpitäminen edistää paitsi yhtiön omaa liiketoimintaa, myös koko yhteiskunnan varautumista kriisitilanteiden varalle. Tätäkin voidaan pitää perusteluna alistaa hankinnat julkisille kilpailutuksille.

Edelleen voidaan argumentoida, että kriittisen infran hankintaan liittyvät tekniset vaatimukset ovat usein huomattavasti tiukempia kuin tavanomaisia viranomaistahon tekemiä hankintoja tehtäessä. Esimerkiksi sähköverkkoa suunniteltaessa tulee huomioida monia sähkö- ja työturvallisuuteen liittyviä näkökohtia, eikä kaikkia niistä aina edes pystytä etukäteen kirjoittamaan auki. Yhtä lailla myös ESG-vaatimusten (ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa) huomioiminen on helpompaa, kun prosessissa on riittävää joutovaraa. 

Tämän vuoksi on ollut perusteltua määritellä yleisen hankintalainsäädännön kylkeen myös ns. erityisalat, joille on voitu luoda tavallista hankintalakia joustavampi prosessi. Siinä voidaan käydä hankintamenettelyn aikana melko väljin kriteerein neuvotteluja tarjoajien kanssa, parantaa alustavaa tarjouspyyntöä ennen lopullisen version julkaisua sekä hyödyntää esimerkiksi toimittajarekisteriä myös arvoltaan suurimmissa hankinnoissa.

Jotta asetelma ei olisi liian selkeä, monen erityisalojen yritysten toiminnasta kaikki osa-alueet eivät kuulu erityisalojen hankintalain soveltamisalan piiriin. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että esimerkiksi energian tuotanto ei edellytä julkista kilpailutusta, kun taas siirto- tai jakeluverkon rakentaminen ja ylläpitäminen edellyttää. Samoin siirto- tai jakeluverkon avulla siirrettävä biokaasu tai kaukolämpö arvioitaisiin eri tavalla kuin konttiratkaisuihin perustuva tuotanto. Myös vesihuollon alalla on tyypillistä, että sovelletaan erityisalojen hankintalakia ja tavallista hankintalakia rinnakkain, hieman hankinnan kohteesta riippuen. 

Lopuksi voidaan ottaa kristallipalloa esiin ja pohtia, mihin hankintalain säätelemä markkina on matkalla. On nähtävissä, että erityisalojen merkitys voi jatkossa muuttua, sillä energia-alalla toimialat kehittyvät nopeasti. Erilaisten luovien innovaatioiden myötä siirrymme maailmaan, jossa sähköä tuotetaan paikallisesti erilaisten pienempien yksiköiden avulla, jolloin riippuvuus siirtoverkoista voi vähentyä. Jo nyt aurinkopaneeleita näkyy monen omakotitalon katolla, ja jatkossa sähköä voidaan tuottaa vaikka pienillä MMR-voimalaitoksilla valtavien Olkiluotojen sijaan. Muutokset ovat hitaita mutta vääjäämättömiä.

Voiko olla, että sääntelyn tarve katoaisi tulevaisuudessa kokonaan? Tuskin sentään. Vaikka markkinat muuttuisivatkin monipuolisempaan suuntaan esimerkiksi hajautetun energiantuotannon ja uusien innovaatioiden myötä, tarve avoimelle ja hankintalainsäädännölle säilyy tai halutaan säilyttää. Muuttuvat markkinat voivat luoda myös uudenlaisia ongelmia, jolloin toimialojen sääntelyä pidetään EU:n tasolla perusteltuna. Tällöin toimiva ja selkeisiin säännöksiin perustuva hankintalainsäädäntö on yksi keino varmistaa, että yhteiskunnassa pystytään tuottamaan kustannustehokkaasti tärkeitä palveluita, jotka viime kädessä edistävät yhteiskunnan toimijoiden etua.

Jos haluat kommentoida, laita sähköpostia tai tekstiviestiä sivun alla löytyviin osoitteisiin. Ja jos jäit miettimään, pitääkö jokin hankintanne kilpailuttaa julkisena hankintana, energiajuristi.fi -verkkokaupasta löytyy tähänkin valmis ratkaisu (ks. Kilpailutusvelvoitteen arvioiminen). 

Teksti: Tomi Rantasaari

LinkedIn: linkedin.com/in/tomirantasaari/